Bosgårdin jouluruokamyyjäiset 21-23.12 ja jouluruokien ennakkotilaukset. Lue tarkemmat lisätiedot täältä.

21. Kalliolla lähes kaikki kasvaa hitaasti...

Kalliot ovat karuja ja siten puille sekä muille kasveille vaativia kasvuympäristöjä. Ravitsevaa multaa on siellä täällä vain painanteissa. Sadevesi valuu nopeasti pois kasvien ulottuvilta. Valo-olosuhteet vaihtelevat kalliolakien tuulisesta kirkkaudesta korkeiden kielekkeiden pimeään hämyyn.

Kasvuolosuhteet vaihtelevat suuresti myös niiden ilmansuunnasta riippuen. Karuimmat kohdat ovat jäkälien, kosteimmat taas sammalien valtakuntaa. Etelään katsovat paahteiset kielekkeet voivat olla lähes paljaita, jos niillä ei ole varjostavaa puustoa. Varjoisammat, kosteammaksi jäävät rinteet tarjoavat useille sammallajille sopivan kasvualustan.

Kalliolakien tunnusomaisinta lajistoa ovat jäkälät. Jäkälät ovat sienten, levien ja bakteerien muodostamia eliöyhteisöjä. Ne kasvavat äärimmäisen hitaasti, jopa vain millimetrien osia vuodessa. Jäkälien valttina on kuitenkin kuivuuden sietäminen. Niiden muoto ja värit vaihtelevat suuresti poronjäkälälajien tutuista hopeanharmaista matoista aina puilla, kivillä ja maassa kasvaviin levy– ja sienimäisiin lajeihin.

Puut jäävät kalliolaella kääpiöiksi: muutaman metrin korkuinen yksilö saattaa olla 100 vuotta vanha tai enemmän. Parhaiten karuja olosuhteita sietävät mänty sekä kataja. Kallioympäristöjen metsätaloudellinen merkitys onkin usein vähäinen; ne tulisi jättää sillensä herkän luontonsa suojelemiseksi.

Vasemalla palleroporonjäkälää Bosgårdin kallioilla, keskellä kalliolaen katajapensas sekä kalliolle tyypillinen kitukasvuinen mänty. Mänty voi pienestä koosta huoimatta olla pitkälti yli 100-vuotias johtuen veden ja ravinteiden niukkuudesta. Täysin toisentyyppistä kalliokasvillisuutta edustaa lehtokasvillisuuden ympäröimä jyrkänne, jonka kosteusolosuhteet ylläpitävät rikasta sammallajistoa.

 

Alla ensin palleroporonjäkälää Bosgårdin kallioilla, toisena kalliolaen katajapensas sekä kalliolle tyypillinen kitukasvuinen mänty. Mänty voi pienestä koosta huolimatta olla pitkälti yli 100-vuotias johtuen veden ja ravinteiden niukkuudesta. Täysin toisentyyppistä kalliokasvillisuutta edustaa lehtokasvillisuuden ympäröimä jyrkänne, jonka kosteusolosuhteet ylläpitävät rikasta sammallajistoa. 

Palleroporonjäkälää

Katajapensas

Kitukasvuinen mänty