22. Luonnontilainen kangasmetsä

Luonnontilaisessa vanhassa metsässä on suuria vanhoja puita ja hämyisä, rauhallinen tunnelma. Ilmasto on tyynempi ja viileämpi kuin metsän ulkopuolella: kesäkuumalla vanhassa metsässä on helppo hengittää. Isojen puiden välissä kävellessä syke ja verenpaine laskee: useissa maissa kroonista stressiä hoidetaan metsäkävelyillä.

Metsät uudistuvat luontaisesti koko ajan. Valoaukkoja syntyy yksittäisen puun kuollessa tai kaatuessa. Joskus myrsky tai kulo tappaa useamman puun, mutta salaman sytyttämän luonnonkulon liekit sammuvat sateessa yleensä nopeasti. Syntyvät aukot ovat harvoin suuria. Pysty– ja kaatunutta lahopuuta jää lisäksi aina paljon. Siten avohakkuu ei matki luonnonkuloa.

Erikokoiset ja –lajiset lahot puut ovat siis tunnusomaista luonnontilaiselle tai luonnontilaan palautuvalle metsälle. Puita lahottavat ja syövät sadat eri kääpä– ja hyönteislajit, niiden pintaa hyödyntävät sammalet ja koloihin pesivät linnut sekä pienet nisäkkäät kuten orava ja näätä. Uusien puiden taimet itävät usein pidemmälle lahonneiden runkojen lähelle tai niiden päälle.

Talousmetsät ovat valitettavan usein avohakkuun jäljiltä yhdelle puulajille istutettuja “puupeltoja”, joista lahopuut pääosin puuttuvat. Vaikka istutusmetsiin itää luontaisesti lehtipuita, olosuhteet ovat paljon yksipuolisemmat kuin luonnontilaisen kaltaisissa metsissä. Siksi Suomessa on paljon uhanalaisia metsälajeja, vaikka metsiemme pinta-ala ei ole laskenut.

Suojeltuja, uhanalaisille lajeille suotuisampia olosuhteita löytyy Lapin eteläpuolella vain muutamasta prosentista metsiä. Suojellun metsän alaa pitäisi lisätä sekä talousmetsiä hoitaa ympäristöystävällisemmin. Suomessa on sekä valtiollisia ohjelmia (metsonpolku.fi) että yksityisiä säätiöitä (esimerkiksi Luonnonperintösäätiö), jotka ostavat luonnontilaltaan korkeatasoisia metsiä suojeltaviksi. Tämä Bosgårdin vanha kuusikangasmetsä on myyty valtion METSO-suojeluohjelmaan.

Kuva: Teemu Lehtiniemi